Maaliskuu vetelee viimeisiään ja ilmat on muuttuneet melkoisen keväisiksi, mitä nyt silloin tällöin lunta tulee taivaan täydeltä ja pakkanen paukkuu öiseen aikaan. Ensimmäiset kärpäsetkin on heräilleet piiloistaan ja koirat hyppii niiden perässä pitkin seiniä ja ikkunoita, hirmuiset metsästäjät vauhdissa!
Alkuvuodesta sairasteltiin vuoron perään flunssaa, itselläni tauti osoittautui angiinaksi ja lääkekuuri oli tarpeen kun nielu turposi oikein kunnolla. Tähän asti on sentään mahataudilta säästytty (kop, kop) vaikka sitä on ollut runsaasti tarjolla tuolla töissä. Ihmisten perään olikin sitten koirien vuoro köhiä. Kennelyskää on ollut melkoisesti liikkeellä ja niinhän se saapui meillekin... Ensimmäisenä alkoi yskähdellä Wilma ja siitä sitten yksi kerrallaan aina muutamien päivien välein. Onneksi porukka pysyi muuten hyväkuntoisena ja yskäkin meni pikku hiljaa ohi. Ainoastaan Nori selvisi ilman minkäänlaista köhää! Kun mietittiin mistä tartunta tuli niin todennäköisimmin tuotiin se Lotan ja Norin kanssa agikisoista tai sitten Norin kanssa näyttelystä. Kummasti ne pöpöt kulkee ja joku jää kuitenkin välistä!
Helmikuussa siis Katri ja Lotta kisasivat pitkästä aikaa Jyväskylässä ja saivat toisen LUVAn voittotuloksella! Toisella radalla tulikin sitten pari virhettä ja sijoitus putosi kauemmas. Suunnitelmissa oli sitten myös maaliskuun kisat mutta ne jätettiin suosiolla väliin kun Lotta oli vielä toipilaana. Norin kanssa pyörähdettiin hiihtoloman alussa Tuusniemen näyttelyssä. Tuloksena oli EH. Nori esiintyi kehässä kauniisti ilman mitään hötkyilyä. Taisi pikkuneiti olla niin pitkästynyt tylsään näyttelytouhuun ettei viitsinyt sählätä! Saas nähdä milloin starttaavat Marian kanssa agikisoissa, kilpailukirja on hankittuna ja typy mitattu virallisesti miniksi (onneksi, eipä ollut montaa milliä alle rajan). Välillä harkoissa sujuu mainiosti ja sitten vähän takkuaa kun on ollut taukoa, nytkin jäi useita viikkoja väliin juoksujen ja toisten yskän takia.
Sheltit ei ole aikoihin käyneet näyttelyissä, täytyypä katsella oisiko keväämmällä joku sopiva lähistöllä. Wilma pudottaa rojautti turkkinsa aika täysin tuossa vuodenvaihteen jälkeen ja kasvattelee pikkuhiljaa uutta. Neiti aloitti juoksutkin heti Norin perään, näkyy olevan lyhyempi juoksujen väli kuin toisilla. On siis aika nopea kaikissa liikkeissään tuo meidän Hoopo!
Kevään myötä on saapunut myös kurakausi, huoh. Käytetään koirien kanssa mahdollisimman paljon noita metsäpolkuja kun siellä vielä on lunta, tosin myös havuja muhkeisiin pöksyihin kerättäväksi... No, aikansa kutakin, kohtahan on jo kesä! Tai vähän ajan päästä, vielä lojuu luistimetkin eteisessä ja eilen vasta kävin hiihtämässä mukavan lenkin vaikka kotitiellä meinaa auton kanssa jumittua kuravelliin. Vähän jännitystä elämään!
